Homoseksuaalisuus ja lähetystyö: lähetyspapin puheenvuoro

Linkki: Suomen lähetysseuran siunaa läheteiksi parisuhteensa rekisteröineen parin

Pakko todeta heti alkuun, että tämän homoteeman ruotiminen alkaa minua henkilökohtaisesti kyllästyttää. Me heterot alamme olla laiminlyöty enemmistö kirkossamme. Miksei kukaan pohdi esim. sitä, miksi puolet kirkkoon kuuluvistakin heteropareista menee naimisiin maistraatissa, jos sielläkään? Tämän tulisi olla kirkolle paljon isompi kysymys kuin homoliittojen status Suomessa.

Mutta lähetyspapin ominaisuudessa koen velvollisuudekseni ottaa kantaa siihen, että SLS siunaa lähetystyöhön samaa sukupuolta olevan pariskunnan. Tämä asia on hämmentänyt laajasti lähetystyön tukijoita maassamme. Mitä meidän tulisi ajatella homoseksuaaleista lähetystyöntekijöistä?

Kristillisen työn lähtökohdan tulisi tietenkin olla uskollisuus Raamatulle. Olen tietoinen siitä, että se on hyvin tulkinnanvarainen asia. Jokainen meistä valikoi Raamatusta tietyt kohdat, joita pitää ajattomina totuuksina. Itse hyväksyn sekä verilättyjen syömisen että naispappeuden, vaikka apostolit eivät varmuudella olisi hyväksyneet kumpaakaan. Homoseksuaalisuus on mielestäni monestakin syystä eri asia. Raamatullisuus-argumentointi on kuitenkin nykyisessä keskusteluilmapiirissä tuuleen huutamista. Siksi otan toisen lähestymistavan.

Lähetystyön harvenevasta tukijoukosta suurin osa on pitkän linjan seurakunta-aktiiveja, joiden käsitykset kristillisistä arvoista ovat muotoutuneet silloin kun lähetyskipinä syttyi sydämeen kymmeniä vuosia sitten. Se, että nämä ihmiset ylipäätään tukevat lähetystyötä, on uskollisuutta sille, mihin kerran on sitouduttu. Monen ihmisen kohdalla ei voida erottaa toisistaan sitoutumista perinteiseen kristilliseen seksuaalimoraaliin ja sitoutumista lähetystyön tukemiseen: molemmat ovat osa kokonaisvaltaista kristillistä kutsumusta. Suomen lähetysseuran nykyinen linja pakottaa heidät kysymään itseltään, onko heidän tukemansa järjestö enää viemässä eteenpäin samaa evankeliumia, joka on heidän elämänsä perusta ja kasvupohja.

Onkohan SLS miettinyt loppuun asti, ketä he edustavat ja mitä heidän linjauksensa saa aikaan? Toki tarvitaan uusia sukupolvia, jotka ottavat vastuuta lähetystyöstä. Heidän kalastelunsa ei voi kuitenkaan tapahtua perinteisen lähetysväen kustannuksella.

Homoseksuaalien siunaamista lähetystyöhön on perusteltu syrjimättömyydellä. Suomen laki tosiaankin kieltää syrjimästä ketään sukupuolisen suuntautumisen perusteella. Silti laki ei vaadi esim Roomalaiskatolista kirkkoa vihkimään naisia papeiksi. Heillä on selkeä linja, joten naiset eivät edes hakeudu siunattavaksi. Ja jos hakeutuisivat, veikkaanpa että Paavin sana painaisi enemmän kuin maallinen laki. – Uskonnollinen työ on aina tiettyihin arvoihin sitoutumista ja toisten arvojen hylkäämistä. Lähetysjärjestön tulisi kirjoittaa auki nämä arvot niin selvästi, että ei edes tulisi tilanteita, jossa ne joutuvat koetukselle. Se olisi reilua myös työn tukijoita kohtaan, jotta he tietävät, mihin sitoutuvat.

Vaikka en siis hyväksy homoseksuaalien siunaamista lähetystyöhön, on samaan hengenvetoon sanottava, että tuen edelleen SLS:n tekemää työtä sekä viran puolesta että yksityishenkilönä. Olisi väärin, jos pyyteetöntä työtä tekevät ja todellista apua tarvitsevat joutuisivat sijaiskärjijöiksi tässä kirkkopoliittisessa kysymyksessä. Tällaista vääryyttä on harjoitettu niissä seurakunnissa, joissa lähetysmäärärahoja on evätty homokielteisiltä lähetysjärjestöiltä. Itse en halua sortua samaan.

Tukekaa siis edelleen Suomen Lähetysseuraa, se tekee paljon hyvää työtä, joka jatkuu niin kuin ennenkin. Älkääkä missään nimessä erotko kirkosta, ei niin kauan kuin kirkossa saa julistaa evankeliumia Jeesuksesta. Olkaa kuitenkin hereillä, kun kirkko ja kristilliset järjestöt muuttavat profiiliaan. Ottakaa kantaa, tietäkää missä mennään.

Jumalan työ tässä maailmassa on aina vajavaisten ja syntisten ihmisten tekemää. Herra on valinnut meidät välikappaleikseen tällaisina. Jumalan valtakunta on annettu meille armosta lahjaksi, yksin Jeesuksen sovitustyön perusteella. Siksi eettiset kysymykset ovat kuitenkin toissijaisia siihen nähden, että ihmiset pelastuvat iankaikkiseen elämään. Kaiken kristillisen työn perimmäinen tavoite tulisi olla vain ja ainoastaan se, että mahdollisimman moni pelastuu ja pääsee taivaaseen. Tämän ei saa antaa milloinkaan hämärtyä. Niinpä myös tämän homokysymyksen ydin tulisi olla: miten samaa sukupuolta olevan parin mukanaolo lähetystyössä vaikuttaa ihmisten kykyyn ja haluun ottaa evankeliumi vastaan?

1 Comment

Vastaa

Your email address will not be published.

*