English
Jeesuksen tavoite: “Silloin maailma ymmärtää”
Viimeisenä iltana ennen ristiinnaulitsemistaan Jeesus rukoili opetuslastensa puolesta, ja meidän puolestamme, jotka uskomme heidän kertomukseensa Jeesuksesta. Hän rukoili, että meidän kauttamme maailma ymmärtäisi.
Mutta hän ei rukoillut, että tekisimme paljon ihmeitä ja temppuja, jotta maailma uskoisi. Hän ei rukoillut, että eläisimme uskonnollisesti esimerkillistä elämää, jotta maailma uskoisi. Hän ei rukoillut edes sitä, että auttaisimme köyhiä ja sairaita, jotta maailma uskoisi. Nämä sinänsä hyvät asiat ovat turhia, jollei eräs vielä tärkeämpi asia toteudu.
Kuuntele saarnani Turun Mikaelinkirkossa sunnuntaina 20. 5. 2012 kello 10.
Norjan kirkko neuvoo kerjäläisten kohtaamisessa
Romanikerjäläiset puhuttavat Norjassa niin kuin Suomessakin. Oslon hiippakunta on asettanut työryhmän, joka on pohtinut kerjäläisongelmaa laajasti, sekä romanien että norjalaisten kerjäläisten osalta, ja julkaissut kannanoton. Kannanotto sisältää ilahduttavan konkreettisia ehdotuksia ja neuvoja, jotka tulisi meilläkin huomioida.
Ehdotuksessa on kolme kärkeä: asennekasvatus seurakunnissa, kerjäläisten perustarpeiden välitön tyydyttäminen ja pitkäjänteisen yhteistyön käynnistämien eri tahojen kanssa romanien auttamiseksi Romaniassa.
Työryhmä pyrkii hälventämään ennakkoluuloja ja murtamaan myyttejä, jotka liittyvät romanikerjäläisiin. Yksi myyteistä on, että kerjäläiset toimisivat rikollisjärjestöjen piikkiin, eikä heitä siksi pitäisi auttaa. “Meidän kokemuksemme mukaan useimmat kerjäläiset eivät ole kytköksissä rikollisjärjestöihin”, työryhmä toteaa. “Terve skeptisyys on paikallaan, mutta se ei saa estää ihmisten auttamista ihmisarvoiseen elämään.”
Toinen myytti on että kerjäläiset ovat maassa luvatta. Kuitenkin useimmat Norjassa oleskelevat EU:sta tulevat kerjäläiset ovat siellä luvallisesti turistiviisumilla. – Meillä Suomessa EU-maana on vielä vähemmän mahdollisuuksia kyseenalaistaa romanikerjäläisten oikeutta oleskella maassamme.
Työryhmä ehdottaa seurakunnille muun muassa, että nämä eivät antaisi kerjäläisille suoraan rahaa, vaan tarjoaisivat seurakunnissa vastuutehtäviä, joista maksettaisiin pienimuotoisia palkkioita. He muistuttavat hygienian ja lääkärihoidon tarpeesta ja siitä, että monet kerjäläiset arvostavat kirkkotilaa ja mielellään rukoilevat siellä ja sytyttävä kynttilöitä. Kielimuurin ylittämiseksi neuvotaan käytämään mm. Google-kääntäjää ja viittomia.
Asiasta kertoi Aftenposten-lehti.
http://www.aftenposten.no/meninger/Kirken-i-mote-med-romfolk-og-tiggere-6826597.html#.T7XynesluSo
Työntekijöiden Brysselin-matka
Mikaelinseurakunnan työntekijät kävivät toukokuussa 2012 Brysselissä tutustumassa mm. Europarlamenttiin, merimieskirkkoon ja sarjakuvamuseoon.
Satubaletti
Istun konserttisalin rivistössä ja odotan mitä tuleman pitää. Lapsenlapseni on mukana esityksessä. Valot himmenevät ja valaistulle estradille ilmestyy suuri joukko ihania prinsessahahmoja.
Bloki blokista
Oppia ikä kaikki. Opetus on paikallaan ja tavallaan on hauska huomata, että itseä nuoremmat ovat niin paljon paremmin it-orientoituneita. Opetus oli kuitenkin meitä “vanhuksia” kunnioittavaa.
Erosen hihamerkit, Jeesuksen irtokädet ja muu väärinymmärretty huumori
Tässä linkki Helena Erosen kohuttuun kirjoitukseen, jota tämä artikkeli kommentoi.
Lähes kaikki ihmiset arvostavat huumorintajua. Luulen että useimpien uskovien mielestä huumori on arvokas Jumalan lahja. Kuitenkin kaikilla ihmisillä, vakaumuksesta riippumatta, on myös asioita joille he eivät osaa nauraa. Asioita jotka ovat liian pyhiä. Tai liian pahoja. Tabuja, sanoo kulttuuriantropologi.
Helena Eronen rikkoi blogissaan joidenkin ihmisten tabuja, kun hän satiirinomaisesti ehdotti pakollisia hihamerkkejä ulkomaalaisille, jotta poliisin ei tarvitsisi profiloida heitä esim. ihonvärin perusteella, mikä on laitonta. Jokainen alkuperäisen kirjoituksen lukenut ymmärtää, että ehdotus oli tehty huumorilla. Eri asia on, ketkä osaavat nauraa mukana. Monien suurten lehtien toimittajat eivät osanneet. En jaksa uskoa että kyse olisi toimittajien medialukutaidon puutteesta, pikemminkin kirjoitus osui arkaan paikkaan. Vai oliko liian suuri kiusaus tulkita se tahallaan väärin päästäkseen mustamaalaamaan perussuomalaisia?
Mitä meidän kristittyjen tulisi ajatella tästä?
Olipa Erosen satiiri mielestämme onnistunutta tai ei, se oli selvää satiiria. Katekismus ohjeistaa kahdeksannen käskyn noudattamiseen mm. seuraavasti: “Jos muut kertovat lähimmäisestämme pahaa, rakkaus vaatii meitä tukemaan ja auttamaan häntä. Toisen mainetta on varjeltava sekä yksityisesti että julkisesti. Julkisuuteen kuuluu oikeuden ja totuuden vaatimus ja siihen liittyvä avoimuus.” Kun näemme median vääristelevän totuutta, siitä vaikeneminen on passiivista kahdeksannen käskyn rikkomista. Siksi haluan puolustaa Helena Erosta, vaikken poliittisesti välttämättä ole hänen kanssaan kovinkaan samoilla linjoilla.
Erosen Blogi nostaa esiin toisenkin kristillis-eettisen kysymyksen: Onko satiiri, tai huumori ylipäätään, hyvä vai paha asia? Onko olemassa huumorin lajeja joista kristityn tulisi pidättäytyä, tai asioita, joista kristitty ei saisi laskea leikkiä? Eronen teki ehkä virhearvion laskiessaan leikkiä arasta aiheesta, mutta tekikö hän kenties myös syntiä? Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä; tekisi mieleni sanoa, ei mitään “leikinlaskun asioita”.
Niille, jotka eivät ole lukeneet Jaakko Heinimäen kirjaa “Pyhä Nauru”, suosittelen lämpimästi. Kirja nostaa hyvin esiin sen, että terve uskonto ja terve huumori ovat hyvin lähellä toisiaan. Toisaalta, huumorintajuttomuus on ollut kaikkina aikoina leimallista tekopyhille fariseuksille, tiukkapipoisille perinteiden vaalijoille ja uskonnollisten valtarakenteiden puolustajille, joille uskonnon pinta on sisältöä tärkeämpää.
Jeesus ja Paavali olivat satiirikkoja parhaimmasta päästä. Jos Jeesus kirjoittaisi blogia tänä päivänä, iltapäivälehdet repisivät herkullisia otsikoita hänen ehdotuksistaan repiä irti vietteleviä käsiä, heitellä puita mereen ja tunkea kameleita neulansilmiin. Paavalista kanneltaisiin ihmisoikeustuomioistuimeen, kun hän ehdotti täyskuohintaa “pilalleleikatuille” fariseuksille, joilta puuttui sydämen ympärileikkaus.
Meidänkin aikanamme on paljon uskonnollista farisealaisuutta. Mutta on merkillepantavaa, että nyky-Suomessa sarkastisia ääniä eivät ole ensisijaisesti vaimentamassa uskonnolliset konservatiivit, vaan sekulaari valtamedia. Tai laajemmin, se urbaani pseudohumanistinen blokki, joka laatii listoja kielletyistä sanoista ja loukkaavista toimintamalleista. Historia on kuitenkin näyttänyt, ettei sensuurilla voida tehdä ihmisestä jalompaa. Päinvastoin, mitä enemmän on kiellettyjä tapoja ilmaista itseään, sitä synkempään yhteiskuntaan olemme menossa.
Mutta saako ihan kaikkea pilkata? Saako muhammedia? Saako Jeesusta? Moni puolusti aikanaan ainakin mielessään tanskalaisen pilapiirtäjän oikeutta tehdä Muhammed-pilapiirroksia, vaikka se muslimeja loukkasikin. Kannattaa miettiä, puolustaisimmeko yhtä innokkaasti Jeesuksesta tehtyjä pilakuvia.
Kristityistähän tehdäänkin paljon pilkkaa, esim. viihdeohjelmissa. Minun mielestäni se on enimmäkseen onnistunutta huumoria. En paheksu sitä jos pappi esitetään tv:ssä tekopyhänä tai torvelona, osaan jopa nauraa mukana. Sellainen huumori ei kohdistu uskon ytimeen, vaan sen tekopyhään ulkokuoreen. Jokaisessa vitsissä on aina totuuden siemen, muuten se ei naurattaisi ketään. Siksi kaikille vitseille kannattaa opetella nauramaan, vaikka ne ensi alkuun tuntuisivat loukkaavilta. Niillä on meille viesti.
Kristinuskon ytimessä on Jeesus, monilla huumorintajun raja kulkee siinä kun häntä ruvetaan pilkkaamaan. Mutta minun mielestäni myös Jeesukseen kohdistuville vitseille on lupa nauraa. On nimittäin lupa asettua niiden asemaan, joilla on Jeesuksesta erilainen kuva kuin meillä, ja nähdä Jeesus heidän näkökulmastaan. Se on jopa suositeltavaa. Silloin on toivoa, että voimme puolestamme auttaa heitä näkemään Jeesuksen meidän näkökulmastamme.
KIRKOSSA, KIRKOSTA, KIRKKOON
Nuo kolme sanaa sisältävät arvolatauksia joita ei aina tule ajatelleeksi. Ensimmäinen noista ei oikeastaan välttämättä kerro mitään täsmällistä. Minut on kasteessa liitetty kirkkoon, johon vanhempani ovat kuuluneet ja se on tullut sitä myötä automaattisesti.
Seurakunnan toivelaulut: Käy yrttitarhasta polku
Tuoreen kyselyn mukaan vanha, synkkä virsi 77 on suomalaisille yhä kaikkein rakkain pääsiäisajan laulu. Vaikka nuori polvi on halunnut tuoda kirkkoon enenevässä määrin iloista meininkiä, on perisuomalainen synkistely säilyttänyt suosionsa. Tämä virsi on lopulta jopa sukupolvia yhdistävä tekijä: Youtubessakin yrttitarha-virttä lauletaan niin metallimessussa kuin perinteiseen tyyliin, niin kotisyntikalla kompaten kuin ooppera-aarian tavoin. Jeesuksen tuskaan samastumisessa on jotain syvästi terapeuttista. 1800-luvun dramaattinen musiikki tekee Golgatan meille kouriintuntuvaksi. Alla olevassa videossa konkretiaa tuovat myös elävät kuvat Pääkallonpaikalta, Juudean yrttitarhoista ja Puutarhahaudan liepeiltä. Virren sanat ja nuotit löydät täältä.
Hesburger kerää tukea Bangladeshin slummilapsille
Purilaisjätti Hesburger ja helluntailaispohjainen lähetysjärjestö Fida keräävät yhteisellä kampanjalla tukea Bangladeshin kummilasten auttamiseksi. Kampanja on esillä keväällä Hesburgerin verkkosivustolla (www.hesburger.fi/slummikoulu) ja toukokuussa yli 250 Hesburger-ravintolan tarjotinpapereissa. Asiakkaat voivat lahjoittaa Fidalle tekstiviestein ja verkon kautta. Kampanjan tuotoilla mahdollistetaan 280 slummilapsen koulunkäynti Bangladeshissa. Lahjoitukset menevät lyhentämättöminä perille, sillä Hesburger maksaa kaikki keräyksestä koituvat kulut.
Hesburgerin perustajan Heikki Salmelan vieraillessa Bangladeshissa köyhyys puhutteli häntä syvästi, ja. Salmelan perhe päätti tehdä asialle jotain. Fidalla on Bangladeshissa Dhakassa Ulkoministeriön tukema slummiyhteisön kouluhanke, joka tekee kokonaisvaltaista slummiyhteisön kehitystyötä. Salmela korostaa, että kouluprojekti ”ei ole hetken huumaa”, vaan auttamistyötä tehdään pitkällä tähtäimellä.
Fidan markkinointijohtaja Aki Turunen kommentoi:
– Hesburger-yhteistyö on ainutlaatuinen mahdollisuus Fidalle. Taistelemme yhteisen päämäärän puolesta.
Yhteistyöstä kertoi Netmission, lue koko artikkeli täältä: http://www.netmission.fi/fi/etusivu/?id=7&selArticle=1560550
